Moraali, järki ja tunteet

Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Linkkejä:

  • http://en.wikipedia.org/wiki/Secular_ethics
  • http://en.wikipedia.org/wiki/Kantianism Kant maintained that only a "good will" is morally praiseworthy, so that doing what appears to be ethical for the wrong reasons is not a morally good act. Kant's emphasis on one's intent or reasons for acting is usually contrasted with the utilitarian tenet that the goodness of an action is to be judged by its results.
  • http://en.wikipedia.org/wiki/Utilitarianism Utilitarianism (from the Latin utilis, useful) is a theory of ethics that prescribes the quantitative maximization of good consequences for a population. It is a form of consequentialism. This good to be maximized is usually happiness, pleasure, or preference satisfaction. Though some utilitarian theories might seek to maximize other consequences, these consequences generally have something to do with the welfare of people (or of people and nonhuman animals).

Absoluuttista moraalia ei ole - entä sitten?

Absoluuttisen jumalallisen moraalin perusteiden kaatuessa jäljelle jäävät konkreettiset ihmisten aivoitukset: tunteet, järki ja tahto. Koska nämä vaihtelevat ihmisestä toiseen ja yhdelläkin ihmisellä hetkestä toiseen, on niistä seuraava moraali suhteellista ja subjektiivista, ihmiseen ja aikaan sidottua.

Monille uskonnollisille ihmisille tämä johtopäätös tuntuu perin lohduttomalta, mutta sitä sen ei tarvitse olla olla: päinvastoin se nostaa ihmisen tunteet ja omantunnon aivan uuteen arvoon. Sen sijaan että ihmisen pitäisi vähätellä omia käsityksiään hyvästä ja pahasta uskontonsa määritelmien edessä, hän on vapaa aktiivisesti käyttämään, kehittämään ja arvostamaan omaa moraaliaan. Omatuntomme voivat olla puutteellisia ja ailahtelevia, mutta ne ovat silti paras ja arvokkain moraalin perusta, jonka tunnemme. Mitään parempaa tai oikeampaa ei ole osoitettu olevan.
Tätä subjektiivisen moraalin tuottamaa omantunnon arvostusta voi verrata siihen, miten uskonnot kehottavat ihmistä purematta nielemään omat moraalisääntönsä ja niiden tulkinnat - riippumatta siitä mitä ihminen itse asiasta tuntee. Tilanne on samantapainen kuin järjen käytön kohdalla: siinä missä ateisti on taipuvainen arvostamaan oman järjen käyttöä, uskonnoilla on tapana pitää ihmisen järkeä mitättömänä oletetun jumalan järjen rinnalla ja jopa rohkaista hylkäämään järkiajattelu ja sen tuottamat johtopäätökset - varsinkin silloin kun ne ovat ristiriidassa uskonnon oppien kanssa.
Anything goes? "Jos meillä ei olisi jumalaa moraalin antajana ja vahtijana, kaikki vain ryöstäisivät ja raiskaisivat vapaasti." Todellako?

Järki ja tunteet moraalivalinnoissa

Usein kuulee puhuttavan siitä, miten joku ratkaisu oli "järkipäätös" ja joku toinen puolestaan tehtiin tunteella. Edellistä pidetään usein parempana ja arvostettavampana toimintatapana, jälkimmäistä pinnallisena haihatteluna. Tällainen vastakkainasettelu on kuitenkin harhaanjohtavaa moraalipäätösten kohdalla, koska moraaliset kysymykset poikkeavat oleellisesti tiedollisista faktakysymyksistä.

Puhdas järki ei toimi moraalikysymyksissä

Faktakysymyksiin, kuten kysymykseen jumalien olemassaolosta, on syytä soveltaa vain järkeä ja pitää tunteet kurissa jos haluaa minimoida erehtymisen mahdollisuuden. Jos uskonnollinen ihminen käyttää tunteitaan perusteena sille että jeesus elää, on hänen uskonsa heikolla pohjalla. Mutta moraalikysymysten ratkaisut, kuten olemme nähneet, eivät heijastele mitään objektiivista todellisuutta vaan kunkin ihmisen aivoituksia, lähinnä tunteita. Niiden ratkaisut eivät seuraa loogisesti pelkistä faktoista vaikka faktojakin tarvitaan "tunnekoneistomme" syötteenä.

Yhtä virheellistä kuin käyttää tunnetta faktakysymysten ratkaisemiseen, on yrittää käyttää puhdasta järkeä moraalikysymysten ratkaisemiseen. Tällaiset yritykset voivat pintapuolisesti näyttää toimivan, mutta tarkemmassa tarkastelussa huomataan aina että niiden päättelyketjussa on jokin virhe tai että ne sisältävät irrationaalisia ääneen lausumattomia lisäoletuksia.

Pahimmillaan tunteiden hylkääminen moraalipäätöksissä on johtanut maailmanhistoriassa erilaisiin 'tieteellisiin' moraalioppeihin, joissa jonkin moraali koetetaan konstruoida tieteellisistä faktoista. Näin esimerkiksi evoluutioteorian luonnonvalinnan periaatetta on käytetty perusteena sille, miksi ihmisyhteissäkin olisi vain oikein että vahvat selviävät ja vahvistuvat heikkojen kustannuksiella. Samoin ns. tieteellinen rasismi tutki muun muassa ihmisten kallon muotoja selittääkseen mustien 'eläimellisyyttä' ja siten alempiarvoisuutta. Tällaiset rinnastukset ovat pinnallisessa tarkastelussa petollisen uskottavia. Silti kummassakaan edellisessä esimerkissä eivät esitetyt moraaliset johtopäätökset seuraa esitetyistä faktoista.
Kuka tahansa, joka tekee moraalipäätöksen, soveltaa siinä tietoisesti tai tietämättään järjestä riippumattomia tunteita. Illuusio vain järjellä syntyvistä päätöksistä karisee viimeistään ihmisellä, joka on kokenut syvän masennuksen: masentuneen järki on usein aivan kirkas, mutta silti mieli on lamaantunut ja kykenemätön tekemään valintoja. Sairaus tunteissa estää tahdon ja toiminnan.
Vielä havahduttavampi esimerkki löytyy ihmisistä, joilla on aivoinfarktin seurauksena tuhoutunut aivojen tunteista vastaava limbinen järjestelmä. Naivi järkeä ylipainottava ajattelutapa olettaisi, että tuollaisten ihmisten elämä olisi helppoa: he olisivat vapaita (näennäisistä) järjen ja tunteen ristiriidoista. Todellisuudessa heidän elämänsä on yhtä helvettiä. He ajatuvat loputtoman monimutkaisiin sisäisiin loogisiin analyyseihin pienimmissäkin kysymyksissä eivätkä kykene päätöksiin sen paremmin suurissa asioissa kuin siinäkään pitäisikö kaupasta ostaa omenoita vai appelsiineja. (Viite?)

Luontevien moraalipäätösten kannalta on ilmeisen edullista, jos niiden tekijä ymmärtää ja hyväksyy tunteidensa mukanaolon prosessissa sen sijaan että luulee toimivansa tunteista riippumatta. Järki on faktoja analysoidessaan hyvä renki: mitä paremmin järki toimii, sitä parempi materiaali tunteella on moraalisen päätöksen tekoa varten. Järki on kuitenkin huono isäntä jos se syrjäyttää tunteet lopullisessa päätöksenteossa. Moraalissa tunne ja järki eivät ole toisiansa poissulkevia vaan toisiaan tukevia: tunteet huolehtivat toiminnan perimmäisistä tavoitteista ja järki antaa työkaluja noiden tavoitteiden saavuttamiseen.

Kulttuuri

Moraalissa on myös enemmän kuin yksilöiden järki ja tunteet. Kulttuurin ja ryhmän dynamiikassa yksilöiden moraalitunteet yhdistyvät kulttuurilliseksi moraaliksi, joka on enemmän kuin osiensa summa aivan kuin tiede on enemmän kuin yksittäisten tiedemiesten tuotosten ja toimien summa.

Seuraava kappale: Moraalitunteet, aivotoiminta ja dualismi

Labels:
None
Enter labels to add to this page:
Please wait 
Looking for a label? Just start typing.