View Source

Vapaa-ajattelijain liiton 70 vuoden taival saattaa tuntua pitkältä ajalta nykyisessä hektisessä maailmassa. Mutta modernin ateismin juuria on hyvä kaivella välillä vielä huomattavasti kauempaa. Oma suosikkini on skotlantilaisen ateistifilosofi David Hume, jonka syntymästä vuonna 1711 on pian kulunut 300 vuotta.

Humen uskontokritiikin tarkkanäköisyys, johdonmukaisuus ja rohkeus olivat aikaansa edellä. Hänen argumenttinsa teismiä vastaan tulevat erityisen kunnioitettavaan valoon kun otetaan huomioon hänen aikansa olosuhteet. Luonnontieteet olivat sangen kehittymättömiä eikä lajien evoluutiosta saatika alkuräjähdyskosmologiasta ollut tietoa. Uskonnollinen ajattelu dominoi yhteiskuntaa joka tasolla ja julkinen uskontokritiikki palkittiin usein hirttotuomiolla. Uskontokriittinen kirjallisuus oli olematonta. Välttääkseen jumalanpilkkatuomion myös Hume joutui kirjoituksissaan usein käyttämään salanimiä ja jopa viivyttämään joidenkin teostensa julkaisua kuolinvuoteensa saakka.

Ihmeväitteitä käsitelleessään Hume osoitti ettei mikään todistajanlausunto ole tarpeeksi vahva todistamaan ihmeen aitoutta. Tämä johtuu siitä, että ollakseen ihme on tapahtuman oltava niin ristiriidassa miljoonien ihmisten kokemuksien todistamien luonnon lainalaisuuksien kanssa, että on aina todennäköisempää että todistajat ovat erehtyneet kuin että ihme on aito. Esimerkiksi Jeesuksen ylösnousemusväitteiden kohdalla voimme kysyä, onko todennäköisempää että vastoin kaikkia aiempia havaintoja kuollut ihminen heräsi henkiin vai että todisteissa tai todistajissa oli jotakin vikaa.

Argumentin jumalan välttämättömyydestä maailman luojana Hume osoitti tyhjäksi nykyään hyvin kadunmiehenkin tuntemalla vasta-argumentilla: Jos maailman olentojen olemassaolo selitetään luoja-olennolla, eikö luoja-olennon olemassaolon selittämiseksi tarvita vielä mahtavampi "luojan luoja"? Ja jos hyväksytään että luoja-olento voi olla olemassa "itsestään" ilman omaa luojaa, miksei maailmakin voisi olla olemassa itsestään ilman luojaa?

Hume osoitti myös kaukonäköisyyttä ymmärtäen että hyvätkään argumentit teismiä vastaan eivät tule hävittämään uskontoja. Hän suuntasi sanansa "oppineille ja viisaille", koska katsoi että "taikauskoinen rahvas tulee aina ahnaasti ja ilman harkintaa ottamaan vastaan taikauskoon ja ihmetykseen vetoavat ihmetarinat."

Nykyään ateisina on paljon helpompi olla kuin Human aikana. Luonnontieteiden voittokulku on tuhatkertaistanut ymmärryksemme maailmankaikkeudesta, selittäen niin elämän kuin avaruudenkin kehityksen luonnollisesti, ilman jumalia. Samaan aikaan rationalistinen maailmankuva on tullut hyväksyttävämmäksi ajattelumalliksi yhteiskunnassa, eikä ateistien tarvitse pelätä hirttosilmukkaa kuin muutamissa takapajuisissa maailmankolkissa. Kehitys on ollut kiihtyvää ja suurin osa siitä tapahtunut viimeisen 70 vuoden aikana. Tätä voivat uskonnottomat hyvillä mielin pysähtyä juhlimaan liittomme merkkipäivänä - ja palata sitten uudella innolla tekemään työtä trendin jatkumiseksi.