Ei ihan kirkon linjan mukainen - lyhyt versio
"Ei ihan kirkon linjan mukainen"
"Herran tiet ovat tutkimattomat", mutta perin hämmentäviä ovat ajoittain evankelis-luterilaisen kirkon sisällä vellovat kiistatkin. Tuoreimman osoituksen kirkon hajaannuksesta tarjoaa tammikuussa ilmestynyt, rippileirien isosten koulutukseen tarkoitettu seksuaalikasvatusopas "Jumalan silmissä ihme". Oppaan ovat tuottaneet kristillinen Nuorten Keskus ry ja AIDS-tukikeskus kirkkohallituksen toimeksiannosta. Kuitenkin kirkkohallitus itse säikähti havaittuaan oppaan liberaalin sisällön ja veti tukensa kirjalta sen jo ilmestyttyä. Kirkkohallituksen tiedottajan Mari Malkavaaran mukaan "Opas ei ole ihan linjassa kirkon oppien kanssa".
Oppaan sisältö
Tutustuin muutaman tunnin verran satasivuiseen oppaaseen ja sen perusteella ymmärrän vanhoillisen kirkkoneuvosten reaktion. Opas näyttää näin liberaaliateistin näkökulmasta valtaosin erittäinkin hyvältä. Esimerkiksi seurustelusta ja yhdynnästä kertova luku 49-66 ei lyhyttä alkurukousta lukuunottamatta viittaa sanallakaan mihinkään uskonnolliseen, kun taas seurustelu, seksifantasiat, itsetyydytys, homoseksuaalisuus, yhdyntä, orgasmi, kondomit ja jälkiehkäisypillerit käsitellään asiallisen rakentavassa hengessä ilman tuomitsevuutta. Ja oppaan tyyli vielä onnistuu olemaan suloisen pehmeä, korostaen tunteiden merkitystä ja kumppanin kunnioitusta. Jokaisen toivotaan löytävän "levollisen suhteen" omaan seksuaalisuuteensa - minkälainen se sitten onkin.
Avioliiton kirjanen mainitsee vasta sivulla 94 ja silloinkin lähinnä todeten että kirkko pitää miehen ja naisen välistä avioliittoa seksuaalisuuden "perusmallina". Ikäänkuin ennakoiden kirkkohallituksen tulevan kielteisen reaktion, opas jatkaa: "Seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset jakavat kirkon työntekijöiden ja seurakuntalaisten mielipiteitä. Seurakunnan työntekijät tulkitsevat Raamattua eri tavoin." Kun vielä kuvituksena on piirros keskenään riitelevistä kirkon työntekijöistä, ei ateistikaan enää keksi miten tuon olisi paremmin voinut ilmaista.
Kirkon hankala tilanne
Kirkko ei voimassaolevan kantansa mukaan hyväksy seksiä kuin avioliitossa eikä pidä avoliitossa elämistä eettisesti hyväksyttävänä. Piispojen kannanotto vuodelta 1984 suhtautuu myös "varovaisen torjuvasti" itsetyydytykseen. Tällaisista kannoista eivät monet kirkon maallistuneista rivijäsenistä ole edes tietoisia. Kirkko pyrkiikin olemaan niistä hipihiljaa peläten - aiheellisesti - liberaalien jäsentensä joukkopakoa. Kirkko ei voi sanoa ääneen, että että seksi kuuluu vain täysi-ikäisten avioliittoon, kun jäsenistä 95% harrastaa ja hyväksyy seksin ilman aviota ja pitää pientä avioon seksin rajaavaa joukkoa lähinnä friikkeinä hihhuleina.
Miksei sitten kirkkohallitus yksinkertaisesti anna periksi ja totea seksin ja itsetyydytyksen olevan aivan ok? Helsingin-Sanomien artikkelissa "Kirkonkirjat sekaisin" 28.1. Matti Pikkujämsä tiivistää oleellisimman syyn: "Tutkimuksen mukaan nuoret naiset eroavat kirkosta, koska se on liian konservatiivinen. Vanhemmat miehet eroavat, koska se on liian liberaali. Kun kirkko kumartaa yhdelle väestöryhmälle, se pyllistää toiselle." Kirkko siis joutuu tasapainoilemaan raamatun vakavasti ottavien aktiivijäsentensä ja liberaalin enemmistön välillä. Se on siis samassa tilanteessa kuin populistipoliitikko: pitäisi yrittää vain olla "hyvä tyyppi" ilman konkreettisia kannanottoja ja jos jotakin on pakko sanoa, niin sitten sopivan ympäripyöreitä. Näin kaikki eri tavoin ajattelevat ihmiset voivat ylläpitää illuusiota että poliitikko - tai kirkko - on samaa mieltä heidän kanssaan. Uskontotieteen dosentti Ilkka Pyysiäinen sanookin osuvasti, että kun kansankirkko haluaa olla kaikkien kirkko, ihmiset eivät enää tiedä, mitä se opettaa.
Mutta itse asiassa kirkko on politiikkoakin hankalammassa tilanteessa. Uskonnot kun eivät voi vapaasti muokkailla kantojaan sopiviksi kompromisseiksi vaikka sellaisia olisikin. Kirkko ei ole demokratia, jossa äänestetään siitä mikä on oikein ja totta. Kirkkolain mukaan "Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa." Laki ei anna tässä suhteessa mitään painoarvoa jäsenistön tai henkilökunnan mahdollisesti hyvinkin erilaisille näkymyksille. Ja kun kirkossa sisäistä kinaa syntyy, konservatiivit ovatkin kärkkäitä muistuttamaan että Jumalan Sana on hyväksyttävä vikisemättä vaikka se ei aina omaa mieltä miellyttäisikään.
Kantoja vaaditaan
Kuitenkin vaalien alla lipevintäkin poliitikkoa painostetaan ilmaisemaan selkeitä kantoja konkreettisiin kysymyksiin. Samoin on kirkolla tilanteita, kuten tämän seksuaalioppaan julkistaminen, jossa epämääräistä mitäänsanomattomuutta on vaikea ylläpitää. Olipa kyse seksistä, naispapeista tai siitä ketkä pääsevät taivaaseen, tuomiokapituliin valittavat vuoroin liberaalit konservatiiveista, vuoroin konservatiivit liberaaleista ja jonkinlainen päätös täytyy aina pullauttaa ulos. Mehevin tilanne saadaan silloin, kun tuomiokapitulit, hiippakuntaneuvostot, kirkkovaltuustot, kirkolliskokous, kirkkohallitus antavat johonkin kysymykseen keskenään ristiriitaisia tulkintoja.
Internetin keskustelupalstoilla vaaditaan nyt kirkolta selkeitä linjanvetoja. Eräs nimimerkki kirjoittaa: "Minä mielelläni kuulisin kirkon virallisen kannan esimerkiksi itsetyydytykseen ja siihen, mikä on seksin asema vakiintuneessa parisuhteessa. Mitä saa tehdä ja mitä ei. Jos kirkon virallinen kanta kieltää esiaviollisen seksin, kirkko sanokoon sen selvästi ääntäen. Jos kirkon virallinen kanta esimerkiksi kieltää oraaliseksin, kirkko sanokoon sen. Nyt leijutaan epämääräisessä tilassa, jossa oikeastaan ei haluta sanoa mitään, mutta ehkä vähän ajatellaan jotain. Ei todellakaan suoraselkäistä." Toinen ehdottaa: "Tietysti olisi hyvä, jos lattean tuomitsemisen sijaan kirkolta tulisi yksityiskohtaisempi kannanotto korjausehdotuksista, joiden noudattamisella kyseinen seksuaaliopas voitaisiin ottaa kirkon piirissä käyttöön! Sukupuolivalistuksen laiminlyöminen tai sen jättäminen nykyajasta täysin irtautuneisiin sfääreihin johtavat varmasti ongelmiin."
Raamattua
Tämänkertainen pieni seksuaalivalistuskiista ei ole edennyt vielä siihen pisteeseen, jossa osapuolet alkavat lyömään toisiaan raamatunlauseilla. Koska se vasta herkullista onkin, yritän osaltani auttaa tämänkin keskustelun osa-alueen alkuun muistuttamalla vaikkapa Paavalin 1. kirjeestä Korinttilaisille. Paavali sanoo että parasta kristitylle olisi pidättäytyä seksistä kokonaan, mutta jos on pakottava tarve niin sitten vain avioliitossa ilman eroa. Itsetyydytyksen synonyymi "Onanointi" puolestaan on peräisin 1. Mooseksen kirjasta 38:1-10, jossa Onan käytti keskeytettyä yhdyntää ehkäisymenetelmänä. Rangaistukseksi siitä, että Onan harrastaa seksiä vain nautinnon vuoksi ja antaa "siemenensä mennä hukkaan" Jumala lyö Onanin kuoliaaksi.
Linkkejä:
