Aamunavaus Skeptismistä 18.11.94 Karjaan lukiossa

Hyvää huomenta!

Meillä jokaisella on maailmankuva, joka sisältää ne asiat ja väitteet joihin uskomme. Koska erilaisia keskenään ristiriitaisia uskomuksia on lukematon määrä, hyvin monet uskovat valheisiin. Jos joku uskoo että tunttuja on ja toinen ettei niitä ole, on jompikumpi välttämättä väärässä. Lukemattomilla opeilla on lukemattomia kannattajia, jotka uskovat että juuri heidän uskonsa on ainoa oikea. Koska kaikki eivät voi olla oikeassa, on selvää että hyvin monet ihmiset uskovat tiukasti valheisiin.

Emme tietenkään itse haluaisi kuulua niihin jotka uskovat valheisiin. Mutta miten meidän tulisi toimia, jos haluamme olla mahdollisimman oikeassa? Mitä meidän tulisi uskoa ja mitä olla uskomatta, jos haluamme olla uskomatta valheisiin? Minkälaisia periaatteita meidän tulisi ajattelussamme noudattaa että emme olisi helposti huijattavien suuressa joukossa?

Kuvitellaan, että meidän olisi kahdesta ristiriitaisesta väitteestä valittava se, johon uskomme. Kuten vanha kunnon riita jumalan olemassaolosta. Yksi tapa ratkaista ongelma olisi valita se vaihtoehto, joka tuntuu meistä mukavammalta. Monet varmaan alitajuisesti näin toimivatkin. Tällainen valinta kuitenkin johtaisi meidät harhaan, koska sillä miten haluamme asioiden olevan ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten asiat todellisuudessa ovat. Jos valitsisimme tällaisella mutu-periaatteella, sekoittaisimme toiveen ja tiedon keskenään.

Ihmisen halu uskoa miellyttäviin asioihin on hyvin voimakas. Tuskinpa suurilla maailman­uskonnoilla olisi niin paljon kannattajia elleivät ne lupaisi meille pelastusta ja ikuista onnelaa. Tällaiset lupaukset houkuttelevat meitä hylkäämän järjenkäytön ja hyppäävän lohduttavaan uskoon. Eksymme helposi valheisiin, ellemme pysty pidättäytymään tällaisista houkutuksista.

Toinen totuudenetsijän periaate on todisteiden vaatiminen. Ilman todisteita ei mitään väitettä tule uskoa. Monesti kuulee esitettävän, että vaikka jumalan olemassaoloa ei voi todistaa, niin ei voi myöskään todistaa ettei jumalaa ole. Joten on aivan perusteltua uskoa jumalaan. Mutta tällaisen näennäisjärkeilyn mukaan olisi perusteltua uskoa myös tonttuihin, lohikäärmeisiin ja galaksin keskellä olevaan vihreään norsuun.

On selvää, ettei keijukaisten, sen enempää kuin minkään muunkaan hölynpölyn olemattomuutta voida koskaan todistaa. Siksi asioita on pidettävä epätoden­näköisinä kunnes toisin osoitetaan. Epäuskon on aina oltava totuuden etsijän lähtokohta. Vain laaja ja laadukas todistusaineisto ja vastatodisteiden puute antaa aiheen uskoa esitettyyn väitteeseen. Todisteena ei pidä luottaa kuulopu­heeseen tai subjektiiviseen havaintoon vaan tarvitaan usean on vaadittava usean riippumattoman tutkijan toistettavat tulokset.

Kolmas tärkeä periaate on, että kahdesta kilpailevasta väitteestä valitaan yksinkertaisempi. Ihmisen elimistön toiminta voidaan esimerkiksi ymmärtää siten, että sisällämme on paljon vilkkaasti työskenteleviä pikku-ukkoja. Tämä selitysmalli on kuitenkin paljon monimutkaisempi kuin biokemiaan perustuvat selitykset. Siksi se on myös epätodennäköisempi. Jos jollekin ilmiölle voidaan löytää yksinkertainen, luonnollinen selitys, ei niille ole järkevää kehitellä yliluonnollisia tai jumalallisia syitä.

On myös varottava näennäisselityksiä. Tarkastellaan esimerkiksi kysymystä siitä, mistä maailmankaikkeus - todellakin kaikki mukaanlukien - on saanut alkunsa. Useat uskonnot ovat kehitelleet jonkinlaisen olion selittämään tätä mystistä alkua. Tällaiset yritelmät eivät kuitenkaan selitä yhtään mitään, koska itse olion synty jätetään niissä selittämättä. Yhtä hyvin voitaisiin jättää koko maailmankaik­keuden synty selittämättä.

Jos nimittäin oletetaan, että tuo olio on aina ollut olemassa, voidaan yhtä hyvin olettaa, että koko maailmankaikkeus on aina ollut olemassa. Jos taas päätetään, että tuo olio syntyi aikanaan tyhjästä, voidaan yhtä hyvin ajatella koko maailmankaikkeuden syntyneen tyhjästä. Jumalan mukaan ottaminen ei selitä yhtään mitään vaan päinvastoin lisää turhaan teorian monimutkaisuutta

Nämä totuudellisen tiedon etsimisen periaatteet ovat vuosisatojen aikana kehittyneitä tieteen periaatteita. Tiede käyttää hyväkseen ihmisjärkeä todistettavuuden ja yksinkertaisuuden vaatimusten kautta. Modernin luonnontieteen kaikki saavutukset sähköstä rokotteisiin ja kuuraketeista tieto­koneisiin ovat osoituksia siitä että nämä kriittisen tiedonetsinnän periaatteet todella toimivat. Tiede pystyy korjaamaan virheitään ja kehittymään, tarkentamaan entisiä teorioita ja löytämään kokonaan uusia totuuksia.

Dogmaattiset uskonnot luottavat järjen sijasta toiveajatteluun ja intuitioon, todisteiden sijasta ilmoitukseen ja auktoriteetteihin. Uskonnoissa yksinkertaiset luonnolliset selitykset korvataan monimutkaisella johdatuksella. Kriittinen objektiivinen tutkimus saa väistyä jumalallisen ilmoituksen tieltä. Tällaisille uskoille ei ole ominaista kehitys kohti suurempaa totuutta vaan paikallaan pysyminen ja korkeintaan jakautuminen keskenään riiteleviin lahkoihin.

Kriittisen totuudenetsijän tie on kaita. On niin helppoa poimia mukavia ja jännittäviä uskomuksia nykypäivän laajasta valikoimasta. On niin helppoa katsoa maailmaa suodattimen läpi: valikoida vain omia käsityksiä tukevia havaintoja. On niin vaikeaa olla kriittinen ja objektiivinen. Mutta se kyllä kannattaa.